Tulevaisuusajattelu ei ole ennustamista vaan tärkeä, opeteltava taito

Kohtaus Stanley Kubrickin elokuvasta The Space Odyssey (2001): Kaksi kädellisten laumaa riitelee juomapaikan herruudesta. Toisen lauman johtaja uhittelee tömistellen jalkojaan, minkä seurauksena maasta sinkoilee mitä erilaisimpia asioita, kuten suuri sääriluu. Toisen lauman johtaja vilkaisee luuta välinpitämättömästi, mutta sitten tapahtuu jotakin merkillistä. Johtaja katsoo alaspäin pyörähtelevää sääriluuta uudelleen, hurmion vallassa. Nyt hän näkee sääriluussa jotakin enemmän kuin vain yhdentekevän esineen. Hän tajuaa voivansa käyttää sääriluuta hyödykseen, käden jatkeena laumansa puolustamiseksi toisen lauman kannalta tuhoisin seurauksin.

Edellä mainitulle lauman johtajalle heräsi tietoisuus tulevaisuudesta. Todennäköisesti sääriluu olisi tippunut hänen tai hänen laumansa päälle aiheuttaen vahinkoa. Johtajan ennakoiva ja luova ratkaisu käänsi muutoksen suuntaa ja samalla sääriluulle löytyi uusi käyttötarkoitus.

Tämä tarina oli itselleni tietoisuuden heräämistä. Ihmisen kyky ajatella tulevaisuutta ja pitää hallussaan tulevaisuustietoutta ei ole aina ollut olemassa, vaan se on edellä mainitun tarinan mukaisesti syntynyt evoluution seurauksena.

Kouluissa opitaan historiasta ja nykyisyydestä, mutta kuinka tietoisesti opitaan tulevaisuudesta? Ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa tulevaisuusajattelu tulisi integroida kaikkeen oppimiseen ja opettamiseen, ja siinä tulisi korostaa tulevaisuustietoisuutta, tulevaisuuteen valmistautumista sekä tulevaisuuteen vaikuttamista. Yrityksissä ja yleensä työelämässä ennakointi ja proaktiivisuus ovat yritysten toiminnan ja menestymisen kannalta tärkeitä. Voidaankin sanoa, että ennakointikyvykkyys ja tulevaisuusajattelu ovat työelämätaitoja.

Globalisoituminen on lähentänyt kansakuntia, mutta samalla tarvitaan yhä enemmän yhteisiä ponnistuksia globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut tiedon reaaliaikaisen saatavuuden. Tarvitaan taitoa havaita oleellisia ja merkittäviä muutossignaaleja ja trendejä, jotta ollaan valmiita kohtaamaan tulevaisuus sellaisena kuin se koko ajan on realisoitumassa. Bishop ja Hines (2012) ajattelevat, että meillä tulisi olla tulevaisuudentutkijan ”mindset”, joka on tietoista tulevaisuuteen suuntautuvaa ajattelua ja proaktiivista toimintaa.

Tulevaisuuden ennakointiin liittyy paradoksi: tulevaisuutta ei voi ennustaa mutta sitä täytyy ennustaa. Nykyisyydestä saadaan tietoa havainnoinnin keinoin, mutta tulevaisuustieto on päättelyn avulla tuotettua tietoa. Tosin jokainen päättely voi olla väärä, ja siten päättelyyn perustuvat olettamukset voivat olla harhaanjohtavia. Kun kuvia tulevaisuuksista (todennäköisiä, mahdollisia, toivottavia) rakennetaan, tullaan pakosti kysyneeksi, miten paljon erilaiset kuvat ja skenaariot vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen. Ennakointi toisaalta ohjaa ihmisen toimintaa ja toisaalta yksilö voi rajoitetusti omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, millaisena tulevaisuus tulee olevaksi.

Miten sitten opettaja voi hyödyntää tulevaisuusajattelua omassa arkipäivän työssään muutoinkin kuin ottamalla esiin erilaisia muutoksen trendejä ja oman alan tulevaisuuden näkymiä? Opiskelijalta edellytetään tavoitteiden asettamista ja valintojen tekemistä opintojensa aikana. Kaikilla näillä on vaikutusta hänen tulevaisuuteensa, uraansa ja elämäänsä. Opiskelijan tulisi saada valmiuksia ja työkaluja tulevaisuuden kohtaamiseksi ja tulevaisuuden tekemiseksi. Ammattialan näkökulmasta tulevaisuutta tulisi tehdä yhdessä työelämän kanssa, jolloin tulevaisuusajattelu laajenee luokkahuoneesta ja oppilaitoksesta sidosryhmiin ja kumppaneihin.

---

Kirjoittaja Heli Potinkara on yliopettaja Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

 

Lähteet:

Bishop, P.C. & Hines, A. 2012: Teaching about the Future. Palgrabe macmillan, Great Britain, CPI Antony Rowe, Chippenham and Eastbourne.

Malaska P. 2013: Tulevaisuustietoisuudesta ja tulevaisuuden tietämisestä: Tulevaisuus mielenkiinnon kohteena. Teoksessa Kuusi, O., Bergman, T. & Salminen, H. (toim.) Miten tutkimme tulevaisuuksia? Tulevaisuudentutkimuksen seura ry, Acta Futura Fennica 5. Tampere