Suurta iltaa etsimässä

”Istun yhden suosikkihotellini, Hotelli Kämpin, baarin ikkunapöydässä maistellen pikimustaa teetä ja lukien Financial Timesin kulttuuripalstoja, kun illallisseuralaiseni lehahtaa paikalle ja täyttää henkilökohtaisen tilani. Taustajatsi katoaa lähes kuulumattomiin, kun luon ilahtuneen katseeni häneen. Halaamme kevyesti ja vaihdoimme poskisuudelmat kolmella maiskauksella. Tilaan välittömästi kahdet rutikuivat kuohuviinit, sillä aistin, että pintakuohuilusta päästyämme suuri ilta oli tulossa.” 

Kuulin suuri ilta -konseptista ensimmäistä kertaa vuonna 2005 Hartwallin HoReCa-myyntijohtaja Sami Asikaiselta suunnitellessamme Hartwall Akatemian sisältöjä. Hän viittasi sanaparilla Hartwall Areenan huippuotteluihin ja -konsertteihin. Semioottis-etymologisesti ja kulttuurihistoriallisesti käsite kiteyttää juhlien ja tapahtumien laadun viitaten esimerkiksi arvojuhliin, illallistanssiaisiin, maailmanluokan konserttiin tai suuren luokan tapahtumaan.  

Omassa ravintola-arjessani suuri ilta tarkoittaa erityistapahtumaa. Se on arvojen, asenteiden, sosiokulttuurisen käyttäytymisen ja kulttuurisen tiedon dramaturginen pelikenttä ja peili. Se on edustustilaisuus, johon valmistaudutaan ja jolla on alku, kärki ja loppu. Suuri ilta sisältää odotusta, virittäytymistä, jännitystä ja innostusta. Illassa ei ole tarkoituksellista kehityskaarta, vaan se sisältää episodeja, tuoksinaa ja juhlaolemista. Osa ohjelmasta on suunniteltua, osa suunnittelematonta. Suuri ilta on aina uniikki kokonaisuus, jonka yhtäkään hetkeä ei saa vangittua ja takaisin, sillä kaikki virtaa painollaan.  

Suuri ilta on liukuvan ajan ja vaihtuvien paikkojen mikrokosmos, jossa tehdään lähi- ja kaukomatkaa itseen sekä itsestä kumppaniin, pöytäseuralaisiin ja toisiin vieraisiin. Tässä kognitiivisuuden ja epätietoisuuden ihmissuhdecocktailissa omat ja vieraiden tunteet ja järki sekoittavat juhlijan mieltä. Ohjaavina voimina ovat sekä juhliva ja kokeva ruumis että eletty elämä ja uudet kokemukset. Kehon sisäiset elementit ja ulkoiset olosuhteet integroituvat merkitykselliseksi ja vaikuttavaksi psykofyysiseksi kokemukseksi. Ihminen antautuu tyylikkäälle juhlimiselle pelkäämättä ikänsä ja kehonsa rappeutumista, vaan tasapainoilee omaperäisesti yhtä aikaa katkeran ja seesteisen nuorekkuuden sekä levollisuuden ja epäluuloisen rohkeuden siivittämänä. 

Toinen vaikuttava täydellisen illan kiihdyttäjä on kuljettujen ja koettujen paikkojen henki. Parhaimmilla kohtaamis- ja juhlapaikoilla on jokin selittämätön korkeampi vieraanvaraisuuden tai vapauttavuuden ilmapiiri, joka ruokkii sekä minuuksia että yhdessäolon hetkiä. Minää hyväillään, kun saatu kutsu ja tapahtumapaikka vastaavat saavutuksia ja statusta. Arvojuhla arvopaikassa ja arvopöydässä asemoivat tapahtuman laadun ja vieraat. Savoyn lounaskutsu on edelleen vakavampi ja johtamispsykologisempi kuin illalliskutsu hienoon ruokaravintolaan. Suurissa illoissa ja tyylikkäimmissä tapahtumapaikoissa onkin kyse jostain metafyysisistä korkean estetiikan ja gastrosofian keitaista. Kyse on temporaalis-spatiaalisesta mielialasta  

Haaga-Helian restonomi ylempi AMK-opiskelijat tutkivat keväällä 2018 suurten iltojen paikkoja. He haastattelevat matkailu-, hotelli- ja ravintola-alan asiantuntijoita siitä, mitkä tekijät vaikuttavat merkityksellisten tilaisuuksien onnistumiseen tavoitteenaan oppia, miten huipputilaisuuksia tuotetaan ja kehitetään. Mistä syntyy ns. ambient eli juhlahumu, jolloin myös kassakone raksuttaa? Haluamme selvittää tapahtuma-, hotelli- ja ravintolacasien avulla, mistä syntyy ns. ambient eli juhlahumu, jolloin myös kassakone raksuttaa.

 

Kirjoittaja on Haaga-Helian elämys- ja hyvinvointitalouden yksikön yliopettaja V. A. Heikkinen.