Haaga-Helian International Business (Globba) -koulutusohjelmassa pyritään mahdollisimman opiskelijakeskeiseen oppimiseen. Käsite osallistujakeskeinen oppiminen korostaa erityisesti aktiivisen osallistumisen keskeistä roolia. Tällöin opiskelija on siirtynyt pelkän kuuntelijan paikalta omien pohdintojensa ja itse löytämiensä tietojen tasavertaiseksi jakajaksi oppimisyhteisössä. Opiskelijoiden rooli aktiivisena osallistujana voi joskus yllättää opettajan, kun hän siirtyy vieraaseen maahan ja kulttuuriin.
Olin itse aikamoisena oppijana, kun osallistuin koulutusvientiin tammi-helmikuussa 2018 Mondragón México -yliopistossa. Sain yhdessä opiskelijoiden kanssa oppia monenlaisia asioita erilaisten kulttuurishokkien kautta. Shokki-käsite voidaan mieltää sekä negatiiviseksi että positiiviseksi. Kaikki shokkini olivat positiivisia sikäli, että pystyin oppimaan niistä jokaisesta jotakin; eivätkä ne toki myöskään olleet aina isoja. Sallittakoon termin käyttö kutienkin tässä yhteydessä.
Erilaiset käytännöt kohtaavat
Erityisen ilahduttavaa oli huomata, miten aktiivisesti opiskelijat osallistuivat oppitunneilla. Tämä aktiivisuus näkyi käytännössä mm. silloin, kun kollegani järjesti Suomesta käsin yhteisen luennon, jota seurasimme Meksikossa auditorion valkokankaalta. Kollegani oli kutsunut yrittäjän kertomaan opiskelijoille omista työelämäkokemuksistaan. Kun kysymysten aika tuli, meksikolaiset opiskelijat tarttuivat innokkaasti mikrofoniin ilman, että heitä tarvitsi kahta kertaa käskeä. Samaa aktiivisuutta koin yleensäkin kaikessa osallistujakeskeisessä tekemisessä.
Opiskelijat ryhtyivät innokkaasti myös projektityöskentelyyn, kuten opetusta varten suunniteltu Business model canvas -projekti osoitti. Oli erityisen mielenkiintoista nähdä, miten luovissa asennoissa opiskelijat välillä istuivat tai makasivat työskennellessään. Vaikka projektityöskentely oli aktiivista, huomasin joillain opiskelijoilla olevan edelleen kehittämistarpeita esimerkiksi ryhmätyötaidoissa.
Oli hienoa huomata, ettei aktiivisen työskentelyn – oli sitten kyseessä tutoriaali tai työpaja –kilpailevana aktiviteettina ollut viestittely sosiaalisessa mediassa. Erityisen ilahduttavaa oli myös nähdä, miten täysillä jokainen osallistui keskusteluun tutoriaaleissa ja muissa ryhmäkeskusteluissa. Toisaalta esimerkiksi alustusta pitäessäni jouduin välillä kilpailemaan useamman häiriötekijän kanssa kuin Suomessa. Koin kuitenkin osaavani esiintyä värikkäästi aina, kun onnistuin voittamaan muut häiriötekijät. Oli puhuttava koko ruumiin ja sielun voimalla.
Myönteinen asennoituminen mahdollistaa osallistujakeskeisen oppimisen
On tärkeää, että paikallisilta kollegoilta voi aina kysellä neuvoja ja kokemuksia. Kannattaa erityisesti miettiä, miten erilaiset käytännöt tai säännöt vaikuttavat nimenomaan oppimiseen. Koulutusviennissä opettajan läsnäolo on tiivistetty tavanomaista lyhyempään aikaan, ja oma viiden viikon intensiivinen kurssiohjelmani oli toki haasteellinen haltuun otettava kokonaisuus. Tästä syystä opettajan tulisi kyetä reagoimaan varsin nopeasti siihen, mikä toimii ja mikä ei.
Meksikolaisten opiskelijoiden ystävällisyys, välittömyys, avuliaisuus ja ylipäätään ”lähelle tuleminen” oli meikäläiselle myönteinen asia. Olen jo aiemmin oppinut tuntemaan latinalaisamerikkalaista kulttuuria ja pitämään monista asioista siinä. Omasta ”suomalaisuudesta” ei toki pääse ulkomaillakaan kokonaan eroon.
Koulutusviennissä on mielestäni tärkeintä myönteinen asennoituminen niin opiskelijoihin kuin vieraaseen kulttuuriin. Tällöin osallistujakeskeinen oppiminen on mahdollista monella tasolla.
Kirjoittaja on Haaga-Helian lehtori Matti Helelä.