Kamelihevonen luokkahuoneessa
14.6.2018
Palasin äskettäin koulutusviennistä Etelä-Afrikasta itsekin uusia asioita oppineena. Vapaa-ajalla opiskelin myös muutaman sanan afrikaansia. Olifant on tunnistettavasti elefantti eli norsu. Mutta mikä eläin on kamelihevonen?
Jo ennen ajanlaskumme alkua on kerrottu tarinaa buddhalaisista sokeista miehistä ja norsusta. Tarinan mukaan miehet yrittävät norsua koskettelemalla päätellä, millainen eläin se on. Kärsää koskettanut mies kuvaa norsua käärmeen kaltaiseksi. Korvaa hivellyt sanoo sen muistuttavan jonkinlaista viuhkaa. Mies, jonka käsi on norsun jalalla, sanoo, että eläin on puun rungon tapainen. Norsun keskivartaloa sivellyt arvelee sen olevan kuin seinä. Häntää tunnustellut kuvaa eläintä narun muotoiseksi. Syöksyhampaiden koskettelu saa puolestaan yhden sokean miehen kuvaamaan norsua kovaksi ja sileäksi kuin keihäs.
Mitä kamelihevonen ajattelee?
Monikulttuurisuus on Suomessa verrattain uusi ilmiö. Ammatillisessa koulutuksessa monikulttuuriset opiskelijat ovat kuitenkin jo arkipäivää. Niin hankkeissa kuin päivittäisessä työssäkin yksilöllisten erojen huomioiminen ja opiskelijan kohtaaminen henkilökohtaisella tasolla on keskeisessä roolissa. Kohtaamalla opiskelijan yksilönä voimme parhaiten tukea hänen osaamisensa kehittymistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jätämme kulttuurisen taustan huomioimatta. Kiinnostus toiseen ihmiseen on kiinnostusta myös hänen taustaansa ja historiaansa.
Monikulttuurisuus on ollut kiinnostuksen kohteena myös monissa hankkeissa. Esimerkiksi Haaga-Helian koordinoima Toimintaa ja kohtaamisia -hanke on ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteinen ponnistus edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa opettajan työssä. Hankkeen tavoitteena on lisätä osallisuutta ja vahvistaa opettajien taitoa ohjata yksilöitä ja ryhmiä ottaen huomioon opiskelijoiden kulttuurisen moninaisuuden. Haaga-Helia on mukana myös AXXELL:in koordinoimassa MOPVA-hankkeessa, jossa maahanmuuttajia opettavat kehittävät käytännön ratkaisuja opetus- ja ohjaustilanteisiin, esimerkiksi laatimalla selkokielisiä sanastoja omalle alalleen.
Kokenut maahanmuuttajien kouluttaja Turusta sanoi aina lähtevänsä koulutuksessaan siitä, että hän itse on vieras. Tämän on oivallus, jota kannattaa pohtia. Monikulttuurisessa ryhmässä yhteistä opiskelijoille on se, että suomalaisuus on vierasta. Eivät heidän omat kulttuurinsa. Valtakulttuurin opettaja on monikulttuurisessa ryhmässä se outo eläin, kamelihevonen.
Seuraavan kerran, kun kohtaat itsellesi vierasta, mieti miksi se on sinulle outoa. Seuraavan kerran, kun teet tavallisia asioita, mieti miksi se on sinusta normaalia. Pohdi sitten, mitä kamelihevonen ajattelee asiasta.
Mitähän tuo norsu ajattelee minusta?
Norsun kohtaamisesta on olemassa myös uudempi vitsikäs versio. Sen mukaan saksalainen ajattelee norsun nähdessään, että siitä saisi paljon hyviä nahkasaappaita, amerikkalainen taas näkee dollarin kuvia määrittäessään syöksyhampaiden arvoa, ranskalainen pohtii norsua raaka-aineena ruokalajeille. Suomalainen puolestaan miettii, mitä norsu mahtaa hänestä ajatella.
Jälkimmäistä lähestymistapaa pidetään vertauksena suomalaisten huonolle itsetunnolle. Se kuitenkin kertoo empatiasta, kyvystä asettua toisen asemaan. Miltähän norsusta tuntuu, kun useat ihmiset alkavat tunnustella sitä monelta puolelta. Mikä on ihminen? Miltä hän vaikuttaa norsun näkökulmasta?
Opettajan on kyettävä asettumaan opiskelijan asemaan ja pohdittava, miltä maailma näyttää hänestä käsin. Vaikeinta on nähdä itsensä toisen silmin. Oma maailma on itsestäänselvyys. ”Kaikillahan on tiskiharja”, huudahti joku, kun valitsin suomalaisia esineitä monikulttuurisuusharjoitukseen.
Sen sijaan, että otamme oman kulttuurimme itsestäänselvyytenä, voisimme vaihtaa näkökulmaa ja katsella maailmaa toisen silmin. Tämä on myös asiakaslähtöisyyden perusta.
Siis mikä on kamelihevonen? Niin, mietipä sitä. Uteliasuus on voimavara!
Kirjoittaja, KTT Merja Karppinen, on monikulttuurisuuden asiantuntija, joka työskentelee yliopettajana Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.
