Järki, ”järki” – ja ohjaustyö
20.8.2018
”Tässä ei ole mitään järkeä!”
”Aivan järjetöntä!”
Jos blogitekstini luettuasi päädyt johonkin näiden kaltaiseen huudahdukseen, toivottavasti mietit, mitä ”järjellä” tarkoitat. Erityisesti, jos ajattelet olevasi tavalla tai toisella ohjaustyön ammattilainen tai teet edes jonkin verran ohjausta. Järki nimittäin on jotakin, joka saa ohjattavat toimimaan – tai rouskuttaa heidän toiminnan halunsa pois.
Italialainen filosofi Giorgio Colli (s. 1917, k. 1979) pohti ihmisen järkeä näin:
”Järki on ennen kaikkea yhteistä puhetta, keskustelua, joka kääntää kätketyn, sisäisen kokemuksen sitoviksi sanoiksi tietyn yhteisön edessä.” (Colli 2008, 14).
Collin määrittelyssä järki ei ole jokin periaate, joka ohjaa luonnon tai asioiden kulkua. Se ei ole irrallinen looginen järjestys tai jotakin muuta kovin kliinistä. Järjessä on aivan selvästi tunnetta, jotakin sellaista, joka sitoo järkeilijöitä. Järki ei myöskään ole kätketty, vaan havaittavissa. Collin määrittelemä järki on hyvin lähellä jokaista kommunikoivaa ihmistä.
Kohtaamisissa kehkeytyvä järki
Collin järjen määrittelyä seuraten ohjaus on tilanne, jossa toisen elämään, maailmaan tai opiskeluun tulee järkeä. Kun toisen kanssa on keskusteltu ja kun toinen on kuultu, asioissa alkaa olla tolkkua ja ratkaisuista voi tulla järkeviä, siis ihmistä sisäisesti sitovia. Jos järkeä ei synny, me vain jutustelemme ohjattavamme kanssa, eikä yhteisesti ääneen lausutusta synny toimintaa. Ohjauksen näkökulmasta järjettömät sanat eivät ole sitovia.
Kun ohjaajina kohtaamme ohjattavan, joka kääntää sisäistä kokemustaan sanoiksi, synnytämme yhdessä hänen kanssaan järkeä. Keskustelussa voi olla mukana vain yksi ihminen ja silti teemme yhdessä yhteisöä, jota vasten ja jossa järkevyys asettuu. Ohjattava sanoittaa omaa kokemustaan järjeksi, siis sitoviksi sanoiksi, aina yhteisössään, ei siitä irrallaan.
Opintojen ohjaamisessa ohjattavan sisäisen kokemuksen asettumisessa sitoviksi sanoiksi on järkeä, joka tuottaa opintojen etenemistä ja suorituksia. Se luo motia ja itsua, (motivaatiota ja itsetuntoa/-tuntemusta), kuten nuoriso sanoo. Tälle rakentuu henkilökohtainen osaamisen kehittämisen suunnitelma, joka ohjaa opiskelijaa ja kanavoi opiskelijan toiminnan halua. ”Halu” on opiskelijan maailmassa aivan keskeinen tunne. Haluttu on järkeväksi koettua. Järkevä on haluttavaa.
Hallintojärjestelmien järki
Kohtaamisissa kehkeytyvän järjen lisäksi on myös toisenlaista järkeä: järjestelmiin kätkettyä järkeä. Järjestelmät, kuten opintohallinto, ovat järjestettyjä kokonaisuuksia, jotka toimivat johonkin järkeen perustuen. Järjestelmissä toteutettava asioiden järjesteleminen perustuu tälle järjelle.
Collin määrittelyitä seuraten tästä järjestä voisi sanoa: ”…rakennus, jonka satunnainen arkkitehti on pystyttänyt vain yhden merkityksen saaneilla sanoilla, joita sitoo yhteen järjestys, välttämättömyys, jonka vain yksi julkea lainsäätäjä on vahvistanut.”
Kun teemme ohjaustyötä, meidän tulee nähdä, että on olemassa ohjattavan järki ja järjestelmän järki. Ohjattavan järjen voimme yhdessä opiskelijan kanssa kokea, keskusteluissamme. Se on toimintaa, aikaan saavaa, sitovaa, ja siksi todellista järkeä. Järjestelmän järki taas on satunnaisten arkkitehtien pystyttämää ja opiskelijalle melko etäistä. Se on etäistä, koska siitä puuttuu opiskelijan sisäinen kokemus. Järjestelmän järki ei tuota toimintaa ilman kohtaamisissa kehkeytyvää järkeä.
Ohjaustyön järki
Kun luomme ohjaustyön tueksi uusia järjestelmiä, kannattaa ohjaustyötä tekevien pysähtyä pohtimaan: Mikä järki ohjaa minun ohjaustyötäni? Ohjaako ohjaustyötäni ohjattavan kanssa käytävä keskustelu, yhteinen puhe, jossa ohjattavien sisäisen kokemuksen on mahdollista tulla esiin ja kehittyä järjeksi? Vai ohjaako ohjaustyötäni järjestelmä ja järjestelmän järki?
Tämän blogitekstin kirjoittaja ei todellakaan vastusta ohjausta tukevia hallintojärjestelmiä. Järjestelmiä tarvitaan. Tiedän oikein hyvin, että esimerkiksi opiskelijahallintojärjestelmät voivat auttaa ja tukea opiskelijoiden järkeä.
Olennaista on, että järjestelmiä käytetään ohjattavien järjestä lähtien. Niitä ei pidä käyttää yhteen ja ainoaan oikeaan merkitykseen pakottaen. Niillä ei pidä syödä ohjattavien järkeä, halua, joka yllyttää toimintaa. Ohjaajina meidän tulee mahdollistaa toisten sisäisen kokemuksen kääntäminen sitoviksi sanoiksi. Järkevät sanat ovat lähellä, niissä on tunnetta, eikä niuhottavaa turhatarkkuutta (Colli 2008, 15).
Toivon, että ohjaajina teemme työtämme ihmisläheisesti. Samalla tavalla meidän tulee kehittää hallintojärjestelmiämme.
Lähteet
Colli, Giorgio 2008. Nietzschen jälkeen. Miten tullaan filosofiksi? Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin.
Kirjoittaja Mika Saranpää on koulutuspäällikkö Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Tutustu kirjoittajan aikaisempiin kirjoituksiin alla olevista linkeistä.
Ohjaajan osaaminen, hyvinvointi, virittyneisyys ja nauru. Kesäreflektioita
