Itsenäisyys on yhteistä – case Leijonankita

Leijonankidassa ei ole helppoa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Leijonankidalla tarkoitan tässä oppimisympäristöä, josta kirjoitin edellisessä blogissani. Leijonankidassa opiskelijoista tulee tiiminsä johtajia, ja tästä syntyy monia antoisia mutta myös kiperiä oppimisen paikkoja.

Leijonankita perustuu siis työelämän toimeksiantoon: opiskelijat suunnittelevat uuden liikuntapalvelun tai -aktiviteetin. Heillä on käytössään oma tiiminsä, opettajien ohjaus ja jonkin verran rahaa. Tiimit kilpailevat keskenään siitä, kuka kehittää parhaan idean. Mukana on ensimmäisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita.

Tällainen työelämälähtöinen oppiminen vaatii toimivaa dialogia opettajien sekä kolmannen ja ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden välille. Tarvittavaa luottamusta ei synny ilman yhteisiä, avoimesti viestittyjä pelisääntöjä ja rakennettua toimintatapaa eli kehystä. Onnistuessaan tämä mahdollistaa läpinäkyvän yhteisön, joka ruokkii sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta että luovuutta. Erityisesti sen tulee tukea Z-sukupolven kaipaamaa itsenäisyyttä eli toiminnan, päätösten ja vaikuttamisen vapautta. Tähän viittaan myös otsikolla, jonka ytimessä on ajatus omaehtoisesti toimivista tiimeistä, jotka ottavat myös omistajuuden omasta oppimisestaan.

Toimintatapa haastaa ja vapauttaa

 

Leijonankidassa kolmannen vuosikurssin opiskelijat johtavat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Jokainen kolmen hengen johtajatiimi saa yhdeksän opiskelijan ryhmän johdettavakseen. Syntyy siis itsenäisesti työskenteleviä tiimejä, joiden toimintaa ohjaavat yhteiset osaamistavoitteet. Jokainen johtajatiimi on valinnut tiiminsä jäsenet nimettömien hakemuksien perusteella draftiksi kutsutussa valintatilaisuudessa. Tavoitteena on ollut saada tiimiin sopivaa ja erilaista osaamista. Aluksi tiimien toiminnan painopiste on ryhmäytymisessä, tiedonhaussa ja tuotteistamisen teoriapuolen oppimisessa.

Toimintatapa synnyttää vertaisjohtamisen haasteen, jossa opettajien ensisijainen tehtävä on ohjata johtajaroolissa toimivien opiskelijoiden toimintaa hyvissä ajoin ennen projektia ja yhteisesti sovittujen käytänteiden avulla. Jokaisella johtajatiimillä on nimetty ohjaava opettaja, jonka kanssa käydään ohjaus- ja palautekeskusteluja. Lisäksi ohjaava opettaja seuraa viikkotasolla tiimien toimintaa ohjaustilanteissa ja tiimien yhteisissä palavereissa, jolloin opettaja on näkyvä henkilö myös ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden suuntaan. Tiimeillä on paljon vapauksia määrittää oma toimintatapansa, mutta myös vastuu oppimisesta.

Tuotekehitystiimit vastaavat omasta onnistumisestaan kilpailuvaiheen projektissa, jossa tiimit valitsevat keskuudestaan itselleen projektijohtajan. Tämä vaihe vaatii tukea ja ohjausta, koska siirtyminen johtajan rooliin ei ole helppo. Siksi tiimin harjoitteluvaiheessa synnyttämä toimintatapa on tärkeä. Tämä mahdollistaa sen, että oppiminen pysyy mielekkäänä ja tiimi motivoituneena aina Leijonankita-finaaliin saakka, jossa arvioidaan sekä tuotekehitysprojektien tuloksia että opiskelijoiden oppimista.

 

Opitaan yhdessä

 

Kolmannen vuosikurssin kanssa viikoittaista opitun ja hyvien käytänteiden jakamista tapahtuu roasteissa, joihin valmistaudutaan aina ennalta ilmoitetun teeman mukaisesti. Opettaja on ohjaavan, valmentavan ja mentoroivan roolinsa lisäksi erityisesti oppimisympäristöjen ja -tehtävien mahdollistaja. Parhaimmissa tapauksissa nämä ympäristöt ja tehtävät lisäävät opiskelijan omistajuutta omasta oppimisprosessistaan, joka näkyy omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden kokemuksina. Riskinä, erityisesti ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa, on suuri loikka totutusta opettajajohtoisesta toimintatavasta itseohjautuvuuteen, joka voi heijastua osallisuuden kokemuksen puutteena ja oman oppimisen kyseenalaistamisena.

Tiimin tulee siis olla voimavara. Se koskee opettajien tiimiä, kolmannen vuosikurssin johtajatiimejä sekä ensimmäisen vuosikurssin tuotekehitystiimejä. Parhaimmillaan hyvin ohjautuvat tiimit antavat energiaa, ruokkivat luovuutta yksilötasolla sekä antavat kehittävää palautetta sisäisesti.

Palautteen päivästä (finaali) kerrotaan tarkemmin tämän sarjan seuraavassa blogissa.

_____________________________________________________________________________

 

Kirjoittaja Teemu Lehmusto on liikuntapalveluiden lehtori Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

 

Tässä neliosaisessa blogisarjassa tarkastellaan Z-sukupolven johtamista liikuntapalveluiden toimintaympäristössä toteutettavan Leijonankita tuotekehitysprojektin näkökulmasta. Leijonankita on kisaformaatti, jossa opiskelijatiimit kisaavat Vierumäen toimeksiannosta parhaasta tuotekehitysideasta. Sarjan ensimmäisen blogin voit lukea täältä.