Ammattikorkeakoulupedagogiikan evoluution matkassa

Korkeakoulukentän mannerlaattojen liikkuessa on tärkeää pysähtyä havainnoimaan korkeakouluissa harjoitettavaa pedagogista toimintaa. Tämä voidaan toteuttaa tarkastelemalla niitä ratkaisuja, joita eri korkeakoulut ovat tehneet opetuksen, ohjauksen sekä tutkimuksen ja kehittämisen suhteen. Olen itse lähtenyt tarkastelemaan asiaa kurkistamalla aluksi ammattikorkeakoulupedagogiikan verhon taakse. Silmälaseina minulla ovat alan kirjallisuus, dokumentit vuosien varrelta sekä amk-pedagogiikkaan liittyvä mielenkiintoinen haastattelu emeritus rehtorin, dosentti Pentti Rauhalalta.

Kolme tehtävää profiloivat pedagogiikkaa

Ammattikorkeakoulupedagogiikan evoluutiosta on tunnistettavissa kolme keskeistä elementtiä, jotka nousevat esiin usein muutoksissa, kriiseissä ja linjauksissa. Ensimmäinen elementti löytyy filosofisesta pohjasta. Fokuksessa on pragmatismi (kreik. πράγμα ’toiminta’, ’työ´), erityisesti deweylainen tapa jäsentää oppimista. Punaisena lankana on ajatus siitä, että tiedolle ja teorioille syntyy merkitys vasta, kun niitä soveltavat ympäristössään toimivat elävät olennot. Myös ongelmaperustainen oppiminen (PbL) sekä tutkiva oppiminen ovat vaikuttaneet ammattikorkeakoulupedagogiikan ytimeen.

Käytännön ja teorian suhde ei ole ollut ongelmaton ammattikorkeakoulun kehityksessä. Jännite on näkynyt mm. opettajien suhtautumisessa ammattikorkeakoulun opinnäytetöihin. Tutkielman statuksen ja laadun kautta on mitattu sen suhdetta ammatilliseen toiseen asteeseen ja yliopistoon. Kiperän kysymyksen saattaa kuulla ajoittain vieläkin: tavoitellaanko tutkielmassa akateemisesti orientoitunutta substanssiperusteista ”pikkugradua” vai ilmiöperusteista tutkivaa ja kehittävää työtä?

Toinen elementti on teorian ja käytännön yhteys viitekehyksen sedimenteissä. Se johtaa luontevasti ns. kolmen tehtävän integraation korostamiseen pedagogiikassa. Kyseinen käsite kehittyi 2000-luvun alussa ja kuvaa opetuksen, TKI:n ja aluetoiminnan integraatiota ammattikorkeakoulun toiminnassa. Tämä kehitys profiloi voimakkaasti pedagogiikkaa työelämäläheisemmäksi. Samoin tutkimus- ja kehittämistoiminta löysi ammattikorkeakoulumaisuutensa, korostaen vahvasti kehittävää otetta.

Valittua linjaa kirkastivat useat ammattikorkeakoulupedagogiikkaa käsittelevät julkaisut (mm. Kotila 2000) ja väitöstyöt. Tekstit reflektoivat opetuksen, ohjauksen ja TKI:n kokeiluja ammattikorkeakouluissa. Kirjoittajina olivat pääsääntöisesti pedagogiikan sekä TKI:n pioneerit AMK-kentältä. Ammattikorkeakoulupedagogiikka on muokannut myös korkeakouluopettajuutta. Kolmen tehtävän integraatio vei opettajan luokasta työelämäverkostoihin ja kehittämishankkeiden vetäjäksi. Kaikkia opettajia se ei miellyttänyt. Ammattikorkeakouluopettajuutta käsittelevät väitöskirjat (mm. Auvinen 2004, Savonmäki 2007, Rautajoki 2009, Mäki 2012) kuvaavat kyseistä kehitystä.

AMK-pedagogiikan muotoutumiseen vaikutti myös osaltaan joidenkin ammattikorkeakoulujen pedagoginen profiili ja pedagoginen brändi. Laurean LbD (Learning by Developing), Turun ammattikorkeakoulun Innovaatiopedagogiikka sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun LCCE® (Learning and Competence Creating Ecosystems) ovat tästä näkyviä ja menestyksekkäitä esimerkkejä.

Kolmas elementti on osaamisperustaisuuden korostuminen pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. 2000-luvun puolivälistä alkaen osaaminen ja sen kerryttäminen eri toimintaympäristössä on noussut keskiöön opetuksen ja ohjauksen kehittämisessä. Tätä on edistänyt vuonna 1999 käynnistynyt Bolognan prosessi, jonka myötä eurooppalaisen korkeakoulualueen kehittämisessä nousi keskiöön opittujen asioiden työelämärelevanssi.

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) ja hieman myöhemmin työn opinnollistaminen vaikuttivat voimakkaasti opetukseen ja ohjaukseen. Vaatimukset opettajien digiosaamisesta aiheutti sen, että opetuksen ja oppimisen ratkaisuja lähdettiin kehittämään uudella tavalla. Tätä osaamista ovat edistäneet erityisesti kansalliset verkostohankkeet, kuten Osataan, Verkkovirta, Toteemi sekä eAMK.

Osaamisperustaisuus pakotti ammattikorkeakoulut kehittämään pedagogiikkaansa työelämäläheisemmäksi. Kuten aiemmissa pedagogisissa risteyskohdissa, heräsi tässäkin kiivas debatti korkeakoulutason olemuksesta ammattikorkeakoulussa. Missä suhteessa käytäntö ja teoria toteutuvat opetuksessa? Reagoimmeko vain työelämän muutoksiin vai kehitämmekö sitä yhteistoiminnassa heidän kanssaan? Kehitystyö ja keskustelut jatkuvat edelleen.

Tulevaisuus ja ammattikorkeakoulupedagogiikka

Ammattikorkeakoulupedagogiikan evoluutiopolulla on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jännite akateemisesti orientoituneen pedagogiikan ja käytäntöä sekä teoriaa integroivan pedagogiikan välillä on noussut esiin aina muutostilanteissa. Itseohjautuvuus, reflektointitaidot ja tutkiva kehittävä oppiminen ovat olleet koko ajan muutoksista huolimatta pedagogiikan ytimessä.

Haasteitakin löytyy. Yksi kestoteemoista on TKI:n ja pedagogisen toiminnan sidos. Ammattikorkeakouluissa on tehty vuosikymmenten aikana keskitettyjä ja hajautettuja ratkaisuja TKI:ssä. Organisoitumisen muodoista huolimatta vahvaa ja pysyvää kulttuuria TKI:n ja opetus- ja ohjaustyön integraatiolle ei ole syntynyt. Korkeakoulupoliittinen ohjaus asettaa yhdentymiselle toki omat rajoitteensa. Tämä ei kuitenkaan estä meitä löytämästä yhteyttä tutkivan kehittävän oppimisen ja tutkivan kehittävän toiminnan välille. Tämä on mitä suurimassa määrin pedagogisen johtamisen kysymys.

Ammattikorkeakouluissa alakohtaiset orientaatiot pedagogiikan ja opetettavan substanssin välillä vaihtelevat. Vieläkin on nähtävissä alakohtaisia perinteitä, joissa toisille on luontevaa pohtia oppimista edistäviä ratkaisuja ja toisille niiden pohtiminen vain hidastaa opetusta.

Ammattikorkeakouluissa toteutettavaa pedagogiikkaa olisi tärkeä tarkastella myös ulkoapäin. Olemme kehittäneet paljon sisältäpäin ja tehneet ansiokkaasti tutkimusta ja julkaisuja. Olemmeko kuitenkaan laajasti hyödyntäneet muiden alojen tutkimuksia ja kirjallisuutta pedagogiamme kehittämisessä? Ulkopuoliset interventiot ovat olleet harvassa.

Korkeakoulukenttä elää ja liikkuu tällä hetkellä voimakkaasti. Monen muotoisia koalitioita valmistellaan valtakunnassa koko ajan. Yliopistopedagogiikan uudet avaukset ja ammattikorkeakoulupedagogiikan sisällöt alkavat muistuttaa toisiaan yhä enemmän. Kysymys kuuluukin: onko meille syntymässä yhteinen korkeakoulupedagogiikka kahdella eri painotuksella?

 

Lähteet

Auvinen, P. 2004. Ammatillisen käytännön toistajasta monipuoliseksi aluekehittäjäksi? Ammattikorkeakoulu-uudistus ja opettajan työn muutos vuosina 1992–2010. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja. University of Joensuu. Publications in Education n:o 100. Luettavissa http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-536-7/urn_isbn_952-458-536-7.pdf.

Hartikainen, N & Neuvonen-Rauhala, M-L (toim.). 2015. LCCE®– Käytänteitä ja kokeiluja. Luettavissa http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103160/LCCE%20pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Kotila, H. 2000. Johdatus ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. Edita.

Oppimisen uusi kulttuuri – Innovaatiopedagogiikka. 2016. Luettavissa https://issuu.com/turunamk/docs/turkuamk_innopeda_esite_2016.

Mäki, K. 2012. Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammattikorkeakoulun toiminnan kontekstina. Jyväskylä Studies in Business and Economics 109. Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä. Luettavissa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37186.

Rautajoki, A.M. 2009. Asiantuntijuutta vakuuttamassa. Opettajien työelämäsuhteen asiantuntijuuspuhe sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston työelämäprojekteissa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 47. Lapin yliopisto. Luettavissa https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61744/Arto_M_Rautajoki_v%c3%a4it%c3%b6skirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Raij, K., Niinistö-Sivuranta, S., Ahonen, O., Immonen-Orpana, P., Pääskyvuori, M., Rantanen, T. ja Lassila, E.  2011. Kehittämispohjaista oppimista. LbD-opas. Luettavissa https://www.laurea.fi/dokumentit/Documents/LbD_opas_Raij.pdf.

Savonmäki, P. 2007. Opettajien kollegiaalinen yhteistyö ammattikorkeakoulussa. Mikropoliittinen näkökulma opettajuuteen. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 23. Jyväskylän yliopisto. Luettavissa https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37746/T023.pdf?sequence=1.

 

---

Kirjoittaja Kimmo Mäki on Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja.